niin helppoa on vain
kadottaa itsensä
ei tiedä kuka on
tai mihin kuuluisi mennä
ei pääse eteenpäin
vaikka kuinka yrittää juosta
ei löydä itseänsä mistään
ei joesta, mut ehkä suosta
tää rämpiminen on tuskaa
mä kohta vajoan
eikä mua löydä kukaan
maan alle katoan
mä tahtoisin olla vapaa
mutta vain oma pää mua estää
ja kuolen jollain tapaa
joka päivä lisää
voisinpa hentona tanssia
pilvien tuolla puolen
tää elämä muistuttaa transsia
joka loppuu kunhan kuolen
mut en mä voisi jättää
sitä tuskaa päälle maan
ei kannata omaa kättään
käydä vereen sotkemaan
jos oisin maailmassa yksin
ei tarvitsis pelätä
et teki jotain väärin
on rankkaa tää elämä
ei koskaan ole paras
tai hyvä sitten missään
mä tahdon mun lapsuuden takas
en jäisi valheisiin rypemään
unisieppari muistuttaa
pahat unet muhun tarttuu
ja pääkoppaan jää vellomaan
tähän kaikkeen pahaan turtuu
mä olen kai onnekas
et tähän asti oon saanu elää
mut kiitollisuus jää tuonnemmas
en mä jaksa elää enää
oli kai turhaa tarttua taas
elämän lankaan uuteen
jos hirttäytyy siihen lankaan
vain elämän ilo kuolee
mut mä hukkasin itseni johonkin
ehkä jo kauan sitten
kirjan juonenkäänteet muuttuikin
mä koskaan löydy en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti