hauraita
niin hauraita
ovat askeleet
kiven kohtaamat kantapäät
huutaa kivusta hiljaa
en jaksa enempää
sulkekaa
mieleni sulkekaa
älkää kertoko enempää
en koskaan halunnutkaan tietää
viimeinen hetki on käsillä
antakaa mun mennä rauhassa
lentoon
mä pääsin lentoon
kipu kaikkosi sydämestä
vapauden tuulet siipiin tarttui
huokailin hiljaisuudessa
itkin yksin öiden haamuja
en päässyt irti kahleista
jotka harteilla painoi liikaa
harhailee
mieli joskus harhailee
syvillä vesillä liikkuu
ei sitä kiinni saa
se mukanaan pimeään upottaa
on hankalaa pysyä pinnalla
kun ei mitään muutenkaan ole jäljellä
ei oo syytä elää
kaipuu
kauas sydän kaipailee
annan sen viedä mukanaan
en jää maahan makaamaan
kivun siedän päivittäin
en enää tahdo elää puolikkaana
on oltava vahvempi
suojaan
mä tahdon suojaan
maailman edessä oon alaston
sanat viiltää haavoja kehoon
tahdon pois täältä kärsimästä
ennen kuin on liian myöhäistä
leijailen
ylös pilviä kohti leijailen
oon höyhenen kevyt olento
en koskaan lakkaa etsimästä
sitä mikä on kaunista
viimein olen vapaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti