lost soul

niin helppoa on vain
kadottaa itsensä
ei tiedä kuka on
tai mihin kuuluisi mennä

ei pääse eteenpäin
vaikka kuinka yrittää juosta
ei löydä itseänsä mistään
ei joesta, mut ehkä suosta

tää rämpiminen on tuskaa
mä kohta vajoan
eikä mua löydä kukaan
maan alle katoan

mä tahtoisin olla vapaa
mutta vain oma pää mua estää
ja kuolen jollain tapaa
joka päivä lisää

voisinpa hentona tanssia
pilvien tuolla puolen
tää elämä muistuttaa transsia
joka loppuu kunhan kuolen

mut en mä voisi jättää
sitä tuskaa päälle maan
ei kannata omaa kättään
käydä vereen sotkemaan

jos oisin maailmassa yksin
ei tarvitsis pelätä
et teki jotain väärin
on rankkaa tää elämä

ei koskaan ole paras
tai hyvä sitten missään
mä tahdon mun lapsuuden takas
en jäisi valheisiin rypemään

unisieppari muistuttaa
pahat unet muhun tarttuu
ja pääkoppaan jää vellomaan
tähän kaikkeen pahaan turtuu

mä olen kai onnekas
et tähän asti oon saanu elää
mut kiitollisuus jää tuonnemmas
en mä jaksa elää enää

oli kai turhaa tarttua taas
elämän lankaan uuteen
jos hirttäytyy siihen lankaan
vain elämän ilo kuolee

mut mä hukkasin itseni johonkin
ehkä jo kauan sitten
kirjan juonenkäänteet muuttuikin
mä koskaan löydy en.

singing to the silence

mä oon repiny rikki sydämiä
jotka hiljaa itkee kurjuuttaan
mä oon auki haavat hiertänyt
ja mun oma pää jää huutamaan

tiedän, ei mulla siihen oikeuttaa oo
ei mun takii kenenkään pitäisi vajoo
jotkut kovissa kourissa hajoo
mä en kuulu tähän taloon

anteeksi maailma
mä huudan nyt
ennen kuin olen
täältä pois hävinnyt
mä ansaitsen kovan kohtelun
koskaan ei syy ollut sun

me ollaan yhdessä itketty iltaisin
ja mä oon loppuun asti kuunnellut
mut silti sisälläin asuu paha ihminen
mä oon rikki haavat suudellut

ei koskaan muihin luottaa saa
ei luottamusta ansaitse noin vaan
kun kiviportaille me kaadutaan
vain maailma ivaa pahuuttaan

rauhaa
me tähän maahan tarvitaan
rautaa
on sydän tää
ei sen poltetta saa sammumaan

dancing under a trillion stars

hauraita
niin hauraita
ovat askeleet
kiven kohtaamat kantapäät
huutaa kivusta hiljaa
en jaksa enempää

sulkekaa
mieleni sulkekaa
älkää kertoko enempää
en koskaan halunnutkaan tietää
viimeinen hetki on käsillä
antakaa mun mennä rauhassa

lentoon
mä pääsin lentoon
kipu kaikkosi sydämestä
vapauden tuulet siipiin tarttui
huokailin hiljaisuudessa
itkin yksin öiden haamuja
en päässyt irti kahleista
jotka harteilla painoi liikaa

harhailee
mieli joskus harhailee
syvillä vesillä liikkuu
ei sitä kiinni saa
se mukanaan pimeään upottaa
on hankalaa pysyä pinnalla
kun ei mitään muutenkaan ole jäljellä
ei oo syytä elää

kaipuu
kauas sydän kaipailee
annan sen viedä mukanaan
en jää maahan makaamaan
kivun siedän päivittäin
en enää tahdo elää puolikkaana
on oltava vahvempi

suojaan
mä tahdon suojaan
maailman edessä oon alaston
sanat viiltää haavoja kehoon
tahdon pois täältä kärsimästä
ennen kuin on liian myöhäistä

leijailen
ylös pilviä kohti leijailen
oon höyhenen kevyt olento
en koskaan lakkaa etsimästä
sitä mikä on kaunista
viimein olen vapaa

she fights to find her way

mä itken eikä kukaan kuule
mulla ei ole ketään kelle kertoa
koska kukaan ei
tule koskaan ymmärtämään
kuinka yksin oikeasti olen
eikä lohtua saa edes
vanhoista tutuista tavoista

wc-altaan huuhtominen
on kuin aplodeja korvilleni
siihen samaan vanhaan tarttuu
ja ajan kanssa turtuu

bussin kaiteilla roikkuu
hirttosilmukoita
höyhen lentää tuulessa
kaikki muistuttaa entisestä
vaikkei haluisikaan

ajan sairaalan ohi ja toivon
etten koskaan enää joudu sinne
mutta tiedän että tätä menoa
vietän siellä loppuelämäni
joka on liian lyhyt

mä lähdin taas keijujen tanssiin
eikä ruoka korvaa ystävää enää koskaan
vaan ainoastaan kipu ja tyhjyys
ne huutaa korvissa

hajoan
pala palalta sorrun
olen tyhjä kuori
joka yrittää
kaikin tavoin elää
muttei mitään ole enää
ei mitään mihin jäädä roikkumaan
ei mitään mikä muistuttaisi hyvästä
on vain usvaan hukkunut sielu

olen vankina omassa kehossani

nothing left to lose

kuin sattumien summana
kaikki katoaa yllättäen
eikä mitään jää jäljelle
pohja putoaa alta
ja vajoan
syvemmälle
pimeään

en kykene enää taistella vastaan
vaan alistun tunteiden alle
teen mitä ajatukset käskevät
uskoudun ruoan voimalle
kumarran posliinijumalattarelle
huudan äänetöntä huutoani
ja vuodatan valtameren

raskaaksi käyvät askeleet
eikä unesta pääse enää hereille
painajainen palaa päivänvaloon
pelkään enemmän kuin koskaan

mun sielu ei ole niin suuri
että siihen mahtuisi näin paljon tuskaa
ei mun hartiat jaksa kantaa
näin suurta painolastia

mulla ei ole mitään
en uskalla luottaa enää kehenkään
en voi kääntyä kenenkään puoleen
kun kaikki kaatuu niskaan

lohduttaudun ajatuksella
että ainakin voin laihtua
vaikka tänään se sattuu taas
enemmän kuin aikoihin
totuus on valheista katkerin

koetan hengittää
mutten osaa enää sitäkään
yritän pysytellä pinnalla
mutta voimat uupuvat
enkä enää jaksa yrittää

kohta on vedettävä
viimeinen hengenveto
enkä jää odottamaan
sopivaa hetkeä

koska sen aika oli jo
kauan sitten.

you are never going anywhere

silmitöntä vihaa
armotonta itseinhoa
miksi olen näin surkea?

miksei kukaan voi ymmärtää
etten minä voi syödä?
etenkään jäätelöä
etenkään synttärikakkua
etenkään yli suunnitelman
tai etenkään santsata.
ei ruoka kuulu minun kehoon
ei se ole nautinto minulle
en minä saa syödä.

mun on oltava tiukempi
noudattaa sääntöjä enemmän
ei saa lipsua
täytyy taistella
ei saa epäonnistua
täytyy olla täydellinen

vielä joskus.

it was only just a dream

unessa
mä syön hampparia
ostan kaupasta
litratolkulla jäätelöä
ahmin suklaata
pizzaa leipää karkkia
ei näy loppua

herään hiestä märkänä
ja kauhuissani siitä,
että koko eilinen meni pieleen
mutta onko se edes totta?
ei, se oli vain unta
mutten silti usko
paino nousee varmasti

olen laihtunut yli 6 kiloa
viimeisen kuukauden aikana
mutta hävettää ja naurattaa
se ei ole läheskään tarpeeksi
kuka tahansa pystyy samaan

joudun jatkuvasti kamppailemaan
syömiseen liittyvien ajatusten kanssa
yritän haastaa itseäni
mutta se jää aina vain yritykseksi

minusta ei ole mihinkään.

you don't have to do anything

mun elämä on pelkkää suorittamista

sääntöjen noudattamista

pakkotoimintojen kanssa pelaamista

kaloreiden laskemista

mua ahdistaa niin paljon

koska kohta joudun rikkomaan

tärkeimmän säännön koskaan

olen syönyt samaa ruokaa

kohta kuukauden ajan

enkä ole suostunut poikkeamaan

rutiineista milliäkään

nyt mun eteen laitetaan annos,

joka kuuluisi syödä

mutta eihän mikään ole pakko

mä joudun syömään jotain tuntematonta

jotain minkä kalorimäärästä

mulla ei ole aavistustakaan

jotain joka varmasti lihottaa

ja jota kuitenkin alan vain ahmimaan

mun tekisi mieli juosta karkuun

tai syödä pelkkää salaattia

tai ainakin alkaa itkemään

tai oksentaa kaikki syöty ruoka

mä pelkään että jotain pahaa tapahtuu

että mä kuolen tai tukehdun

että mä vähintäänkin lihon

ehkä ainakin sata kiloa

mä en ole valmis tähän.

i don't know my name

tuhansia kasvoja
jotka haihtuu tuuleen
kuin unessa
ei me enää koskaan tavata

mä puristan käteni nyrkkiin
tunnen kynsien painuvan
terävinä kämmenen nahkaan
kipu sisällä ei vain hellitä

kaikki viholliseni
ovatkin vain ystäviä
niillä on omat murheensa
eikä mun tarvitse kantaa
harteillani maailmantuskaa

asiat joita ennen pelkäsin
eivät liikauta minua enää milliäkään
olen vain turta
tyhjä
tunteeton

en osaa enää edes nauraa
en ole osannut pitkiin aikoihin
ei sisällä voi kuplia
kun maailma on niin paha,
kun itse on niin paha

ruoka.
sokerit, rasva ja kalorit pelottaa
tiedän että alkaa taas oksettaa
ja on pakko juosta kilometritolkulla
päästäkseen ahdistusta pakoon

olen niin uupunut
eikä nukkuminen auta
olen väsynyt elämään
milloin tää kipu loppuu?

my heart is breaking

huojun hiljaa paikallani
kuin tuuleen tarttuneena
pidättelen itkua
mun on kylmä
ja niin paha olla

kaikki tuntuu romahtavan niskaan
juuri kun luuli asioiden olevan kohdallaan
eikä kukaan ymmärrä
miksi huudan vasten tuulta
miksi käperryn illan syliin

puolimaratoni päivän liikunnaksi
ei tunnu olevan edes tarpeeksi
raiteiden kolina sillan alla
lohduttaa kaipuuta pois

en voi pysäyttää itseäni enää
ehkä kaksi päivää kaduttaa
koko lopun elämää

mutta sokeana pyristelen eteenpäin
joka hetki kasvan pienemmäksi
ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa
kun vaaka ei enää ivaile minulle

mutta kuitenkin
rakastan itseäni
päivä päivältä vähemmän

enkä kohta enää
jaksa.

it gets even harder everyday

mä yritän vain ymmärtää
miten musta tuli tällainen monsteri
miten kerta toisensa jälkeen
pistän itseni muiden edelle

mulla ei ole lupaa iloita mistään
sillä aina se on muilta pois
ja itselleni laadin säännön
josta ei saa poiketa
edes hätätilassa (etenkään silloin)
mulla ei ole lupaa syödä

tietäisivätpä ihmiset
miten paljon sanat satuttaa
ja miten ne pikkuhiljaa
muuttaa ajatuksiani siihen suuntaan
etten kelpaa

mä olen kuvottava
miten voinkin olla tällainen

välillä toivon, että voisin kadota
ihan oikeasti
niin, ettei mun tarvitsisi palata
huomenaamulla selittelemään
miksen vastannut taaskaan viesteihin

ja kun totuus on,
ettei ne oikeasti välitä
niitä ei oikeasti kiinnosta
mutta niin kauan kun muut hyötyvät minusta
he haluavat olla tekemisissä

elän aina muiden ehdoilla
eikä se tule muuttumaan
ja vaikka kuinka yritän väittää
että laihdutan vain itseni takia
se on pahin valhe ikinä

mä viillän itseäni,
koska sanoit että oon ruma
mä lakkasin syömästä,
koska kutsuit mua lihavaksi
mä itken iltaisin itseni uneen,
koska sä et enää välitä,
vaikka mä antaisin kaikkeni sun vuoksi

mulla ei ole mitään.

in front of mirror of lies

pelokas ja pieni
hauras ja keveä
niitä mä tahdon olla

ja yhä vain yritän päivittäin
kasvaa pienemmäksi
enkä voi estää
kyyneleitä tulvimasta silmiin
kun tuijotan kaoottista peilikuvaani

mustelmia, haavoja, arpia
luita mä haluaisin nähdä
mutta näen vain niin paljon
ylimääräistä, höllyvää läskiä

mä ajattelen, että tää on vain vaihe elämässä
että jonain aamuna vielä herään
auringonpaisteeseen ja hyviin tuoksuihin

mutta vielä tänään
ruoka kuvottaa
ja se on vihollinen

anteeksi kaikki, joita tämä sattuu
mutta kyllä minuakin sattuu
jokainen hengenveto
jokainen aamu ilman lohtua
jokainen askel, jonka pakotan itseni ottamaan

mä en ole koskaan tarpeeksi
en koskaan.