mä yritän vain ymmärtää
miten musta tuli tällainen monsteri
miten kerta toisensa jälkeen
pistän itseni muiden edelle
mulla ei ole lupaa iloita mistään
sillä aina se on muilta pois
ja itselleni laadin säännön
josta ei saa poiketa
edes hätätilassa (etenkään silloin)
mulla ei ole lupaa syödä
tietäisivätpä ihmiset
miten paljon sanat satuttaa
ja miten ne pikkuhiljaa
muuttaa ajatuksiani siihen suuntaan
etten kelpaa
mä olen kuvottava
miten voinkin olla tällainen
välillä toivon, että voisin kadota
ihan oikeasti
niin, ettei mun tarvitsisi palata
huomenaamulla selittelemään
miksen vastannut taaskaan viesteihin
ja kun totuus on,
ettei ne oikeasti välitä
niitä ei oikeasti kiinnosta
mutta niin kauan kun muut hyötyvät minusta
he haluavat olla tekemisissä
elän aina muiden ehdoilla
eikä se tule muuttumaan
ja vaikka kuinka yritän väittää
että laihdutan vain itseni takia
se on pahin valhe ikinä
mä viillän itseäni,
koska sanoit että oon ruma
mä lakkasin syömästä,
koska kutsuit mua lihavaksi
mä itken iltaisin itseni uneen,
koska sä et enää välitä,
vaikka mä antaisin kaikkeni sun vuoksi
mulla ei ole mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti