pelokas ja pieni
hauras ja keveä
niitä mä tahdon olla
ja yhä vain yritän päivittäin
kasvaa pienemmäksi
enkä voi estää
kyyneleitä tulvimasta silmiin
kun tuijotan kaoottista peilikuvaani
mustelmia, haavoja, arpia
luita mä haluaisin nähdä
mutta näen vain niin paljon
ylimääräistä, höllyvää läskiä
mä ajattelen, että tää on vain vaihe elämässä
että jonain aamuna vielä herään
auringonpaisteeseen ja hyviin tuoksuihin
mutta vielä tänään
ruoka kuvottaa
ja se on vihollinen
anteeksi kaikki, joita tämä sattuu
mutta kyllä minuakin sattuu
jokainen hengenveto
jokainen aamu ilman lohtua
jokainen askel, jonka pakotan itseni ottamaan
mä en ole koskaan tarpeeksi
en koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti